Kalvorakenteen autokatoksen kalvomateriaaleja ovat PVC-kalvo, PTFE-kalvo, ETFE-kalvo, PVDF-kalvo jne.
PVC-kalvo on taloudellinen ja käytännöllinen kalvomateriaali, joka soveltuu yleisiin rakennusrakenteisiin, mutta sen naarmuuntumiskestävyys on heikko, ultraviolettisäteily ja lämpötila vaikuttavat siihen helposti, eikä sovellu suuriin ilmastonmuutoksiin.
PTFE-kalvolla on erittäin vahva säänkestävyys, korroosionkestävyys ja korkeiden lämpötilojen kestävyys, ja se sopii tilanteisiin, joissa on ankarat ilmastot ja ympäristöt, jotka vaativat tuulen- ja korroosionkestävyyttä.
ETFE-kalvolla on hyvä valonläpäisevyys, säänkestävyys ja korroosionkestävyys, ja se sopii valaistusta vaativiin ulkotiloihin.
PVDF-kalvo on lyhenne sanoista difluorattu hartsi, ja sen käyttöikää on parannettu noin 15-20 vuoteen. Yleiseen PVC-kalvoon verrattuna sen käyttöikä on pidempi.
PVF-kalvomateriaali on ohut kalvo, joka on valmistettu PVF-hartsista PVC-kalvon pintakäsittelyssä. Se on kestävämpi kuin PVDF-kalvo ja sen etuna on kiinnittymisenesto, mutta huonon prosessoitavuuden, rakennussuorituskyvyn ja palonkestävyyden vuoksi sen käyttö on rajoitettua.
Nämä kalvomateriaalit koostuvat yleensä kahdesta osasta: pohjakankaasta ja pinnoitteesta. Pohjakangas on pääosin kudottu lujasta polyesterikuidusta tai lasikuidusta, ja kudontamenetelmiä on monia, kuten pelkkä kudonta ja kiertäminen. Erilaiset kudontamenetelmät vaikuttavat kalvomateriaalin loimi- ja kudemekaanisiin ominaisuuksiin, jolloin saadaan aikaan kalvon vetolujuus ja repäisylujuus; pinnoitemateriaalit ovat pääasiassa polytetrafluorieteeniä ja polyvinyylikloridia, jotka parantavat jossain määrin kalvomateriaalin lujuusindikaattoreita. Kalvomateriaalin kestävyyden ja itsepuhdistuvuuden parantamiseksi pinnalla on usein kerros fluoripinnoitetta tai silikonipinnoitetta, joka antaa kalvomateriaalille palonkestävyyden, kestävyyden, vedenpitävyyden, itsepuhdistuvuuden ja muita ominaisuuksia. ja määrittää kalvomateriaalin fysikaaliset ominaisuudet.